Tapio

Haluan jälleen tappaa! Juttu SSRI-lääkkeistä.

  • SSRI:n syöjä haluaisi käyttää nyrkkiä
    SSRI:n syöjä haluaisi käyttää nyrkkiä
  • SSRI on itsemurhien ja murhien aiheuttaja
    SSRI on itsemurhien ja murhien aiheuttaja

 

Tänään Pasilassa kävellessäni minulle tuli halu lyödä vastaantulijaa kasvoihin. Sieltä jatkoin kauppakeskus Kaareen. Ruokabaarissa tuli mieleen, että mitä jos tönäisisin jakkaralla istuvan naisen kumoon. Seuraavaksi sain ajatuksen tönäistä kainalosauvoilla kulkevaa miestä takaapäin. Yöllä olin herännyt ajatukseen, mistä saisin hyvän veitsen, jolla puukottaa sopivaksi katsomaani henkilöä. Muutama vuosi sitten harkitsin auton vuokraamista, jotta voisin ajaa päin vastaantulijaa itsemurhatarkoituksessa. Luovuin ajatuksesta vain siitä syystä, ettei teko olisi tarpeeksi näyttävä. Halusin, että kerralla kuolee mahdollisimman monta ihmistä itseni lisäksi. Kun 2011 uutisoitiin Breivikin suorittamasta joukkoteurastuksesta Norjassa, koin haltioitunutta iloa. Olin hänelle kateellinen, kun en itse kyennyt samanlaista sankaritekoa toteuttamaan.

Viime viikolle saakka olin pitänyt yllä kuvatun laisia mielteitä itsestäänselvyytenä. En oikeastaan ollut miettinyt, olivatko ne osa persoonaani vai eivät. Viime viikolla sattumalta keskustelin antidepressanteista ja antipsykooteista yhden henkilön kanssa. Hän oli minua nuorempi nainen. Hän kertoi, kuinka SSRI-lääkkeitä syödessään hän olisi halunnut tönäistä miehen naama edellä katuun raitiovaunusta. Hän oli huomannut murhanhimoisten ajatusten johtuvan syömistään lääkkeistä. Lopetettuaan lääkkeensä nämä mielteet olivat hävinneet. Tämä keskustelu avasi silmäni, ja sen jälkeen olen ollut poissa tolaltani. Minäkin nimittäin olen SSRI-käyttäjä, ja syönyt niitä jo yhdeksän vuoden ajan! 

Viime blogautuksessani 20 vuotta mielialalääkkeitä kerroin syöneeni SSRI:tä 29-vuotiaasta saakka. Yksityislääkäri markkinoi minulle kyseisiä lääkkeitä tuolloin. Päädyin Efexoriin, joka on SNRI, mutta jonka haittavaikutukset ovat Käypähoitosuositusten mukaan "kuten SSRI:llä". Minkäänlaisista haittavaikutuksista minua ei suullisesti varoitettu. 

Alle 29-vuotiaana minun ei tehnyt mieli hyökätä kenenkään kurkkuun kiinni takaapäin veitsen kanssa. Itse asiassa alku meni Efexorin kanssa näennäisesti hyvin. Sain opiskelut päätökseen ja pääsin mielenkiintoiseen työharjoitteluun. Joitakin pakkomielteisiä ajatuksia saattoi kuitenkin joskus liikkua pääkopassani, mutten kiinnittänyt niihin huomiota. Sitten elämä potkaisi päähän. Jouduin työttömäksi. Itsemurha-ajatukset alkoivat vaivata yhä useammin. Kuitenkin olin vähällä tappaa itseni jo työharjoittelun aikana. Lisäksi olin alkanut pikku hiljaa vältellä ihmisiä ilman erityistä syytä. Kaikki tämä siis ilmeni jo ennen kuin elämä potki päähän.

On huomionarvoista, kuinka itsemurha-ajatukset ovat täysin erilaisia SSRI:den kanssa ja niitä ilman. Välillä huomio saattaa kiinnittyä toisten tappaamiseen, mikä riippuu kai sattumasta ja ehkä elämässä koetuista vääryyksistä. Tunne-elämä kapeutuu monin tavoin, oikeastaan se hiipuu vuosien SSRI-käytön aikana. 

Mainitsemani keskustelutuokion ansiosta olen täysin vakuuttunut yhdestä asiasta: Efexor aiheuttaa minulle pakkomielteisiä murha- ja itsemurha-ajatuksia suoraan. Kyseessä eivät ole järkeen eivätkä tunteeseen perustuvat varsinaiset ajatukset, vaan syvältä tajunnasta nousevat vaistonvaraiset mielteet (en tiedä mikä sana tähän olisi paras.) Tähän on turha tarjota mitään psykoanalyyttistä roskaa aggressiivisuudesta ja seksuaalisuudesta, sillä olen psykoanalyysiä käynyt vuosikymmenen verran. Onneksi ei enää tarvitse, vaan saan olla siitä kidutuksesta ja aivopesusta vapaa.

Viime viikolla päätin aloittaa Efexorin vähentämisen. Tässä yhteydessä on korostetttava, että nämä aggressiiviset pakkoajatukset seuraavat lääkkeen vähentämistä. Siinä missä Efexor 150 mg aiheuttaa levolliseen onnen tunteen, Efexor 75 mg tekee energiseksi, pakkomielteiseksi, murhanhimoiseksi ja unettomaksi. Nimenomaan tätä pienempää annosta olen syönyt kahdeksan vuotta, sitten vuoden isompaa, ja viime päivät taas tätä pienempää. 

Nyt minulla on monta syytä olla vihainen. Ensimmäinen on tietysti 75 mg Efexor-annoksen aiheuttama syvältä viettielämästä kumpuava raivo ja energia. Toinen syy on siinä, että 150 mg näyttää tuhonneen seksuaalisuuteni sekä laaja-alaisesti että pysyvästi. Vuoden verran olin impotenttina, koska isomman annoksen tuoma onnen ja välinpitämättömyyden tunne oli muuten niin levollinen. En oikeastaan välittänyt koko impotenssista. Nyt alkaa valjeta, että seksuaalisuuteni on tuhottu ikiajoiksi. Enää ei seiso. 

Lääkärit eivät ole koskaan varoittaneet minua suullisesti SSRI:den haitoista pitkäaikaisessa käytössä. Ainoastaan muistavat mainita parin viikon ohimenevistä aloitusoireista. Lääkepakkauksissa ei mainita aikuisilla ilmenevästä aggressiivisuudesta vuosien käytössä (ainoastaan lievin sanamuodoin nuorista.) Impotenssin ei mainita olevan pysyvää. Vahinkoilmoituksia eivät varmaankaan tee, kun syynä on "kuuluu sairauteen." Psykiatriassa ihmisen oma kokemus sivuutetaan. 

Olen ollut yhteydessä psykiatrian poliklinikkaan asian tiimoilta. Minulla on ensi viikolla lääkärin tapaaminen. Pelkään, ettei minua kuunnella. Pelkään, että minulle määrätään lisää antipsykottia. Todennäköisesti sanovat kaiken johtuvan "mielisairaudesta" kuten ennenkin. Pahimmassa tapauksessa minut laitetaan pakkohoitoon ja piikitetään tiedottomaksi Risperidonilla. En ole tehnyt mitään väärää. Haluan vain apua Efexorin lopettamiseen, koska lääke tekee minut hullummaksi kuin mikään luonnollinen hulluuus koskaan voi tehdä. 


-tapsa

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

24Suosittele

24 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (52 kommenttia)

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Voimia sinulle. Onneksi jaksat tuoda pahan olosi julki. Toivottavasti asiat vielä jotenkin lutviintuvat.

Käyttäjän ToivoRissanen kuva
Toivo Tapio Rissanen

Kyllä nyt viikko kirjoittamisen jälkeen pää on selvempi. Kiitos kannustuksesta kaikille!

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Katsoin taannoin dokumentin aiheesta. USA:ssa on lääkeyhtiöitä haastettu oikeuteenkin siitä, että ihmiset ovat murhanneet jopa perheenjäseniään. En muista dokumentin nimeä nyt.

Käyttäjän allsynergy kuva
Rami Ovaskainen

SSRI-lääkkeet vaikuttavat seksuaalisuuteen tutkitusti, joten ei siinä sen kummempaa. Joillakin lerpahtaa täysin ja mahdollisesti pysyvästi ja joillakin pysyy seisokissa about tuntitolkulla (ei mahdollisuutta orgasmiin). Luulisi vaikuttavan myös naisten seksuaalisuuteen, mutta tietoja on vähän... Koska SSRI-lääkkeiden vaikutusmekanismia aivoissa (SIC) ei tarkalleen tiedetä, niin lääkkeen ottaja saa odottaa innolla miten sattuukaan käymään :D

Huono puolihan tuossa on etteivät lääkärit varoita noista haittavaikutuksista (kai jotain harvoja poikkeuksia on, ehkä). Ikävä homma on käynyt kohdallasi.

Muita ylläri-pylläri vaikutuksia on myös huomattavasti, mutta kyseessä on kuitenkin tällä hetkellä ylivoimaisesti suosituin lääkitys mm. masennukseen/ahdistukseen, joten noilla lääkkeillä useimmat esim. masennuspotilaat etenevät.

Mikäli noin 3kk satsi ei paranna tahi aiheuttaa paljon haittavaikutuksia... niin vähemmän yllättävästi vaihdetaan lääkettä toiseen SSRI-lääkkeeseen ja taas odotellaan 3kk ja sama tahti (lääkkeen tai annostuksen vaihto) jatkuu ajassa ikuisuuteen. Erilaisia SSRI-lääkkeitä taitaa olla kymmeniä, joten "oikean" lääkkeen etsimisessä menee helposti vuosi toisensa perään... mikäli nyt "oikeaa" lääkettä onkaan SSRI-lääkkeiden joukossa. Sitten ihmetellään miksi työkyvyttömyys-diagnoosit ovat räjähtäneet täysin viimeaikoina ja porukkaa siirtyy ennenaikaiselle eläkeputkelle....

Mutta ilmeisesti (?) tuo SSRI-lääkitys joillekin toimii, eihän sitä kai muuten käytettäisi ensisijaisena "hoitona".... ? Tai sitten kyseessä on vain puhdas kusetus lääkefirmoilta (lääkäreitä ei välttämättä voi aina syyttää, jos hoito-ohjeet tulevat "korkeammalta taholta"), ja sen (kusetuksen) selvittämiseen mennee se tyypillinen parikymmentä vuotta ja sinä aikana potilailla menee miten menee rahojen päätyessä lääkefirmoille. Elämä on.

Käyttäjän MarttiHaverinen kuva
Martti Haverinen

"Lääkärit eivät ole koskaan varoittaneet minua suullisesti SSRI:den haitoista pitkäaikaisessa käytössä. Ainoastaan muistavat mainita parin viikon ohimenevistä aloitusoireista. Lääkepakkauksissa ei mainita aikuisilla ilmenevästä aggressiivisuudesta vuosien käytössä (ainoastaan lievin sanamuodoin nuorista.) Impotenssin ei mainita olevan pysyvää. Vahinkoilmoituksia eivät varmaankaan tee, kun syynä on "kuuluu sairauteen." Psykiatriassa ihmisen oma kokemus sivuutetaan. "
Sehän tässä on vika, etteivät psykiatrit useinkaan jaksa pitää potilasta ihmisenä vaan vain hulluna... sellaista puolivillaista tekoempatiaa ja muuta... lääkikseen haetaan nykyään (ja ennen) pelkästään hyvän palkan vuoksi kun kauppakorkea tuntuu liian vastuulliselta ja riskialttiilta.

Käyttäjän MarttiHaverinen kuva
Martti Haverinen

Oma kokemus Efexsorista: Viisain tapaamani psykiatri ja päihdelääkäri (nimi ei muistissa... eläkkeellä jo varmaan) kysyi minulta päihdeklinikalla että "meinaatko syödä näitä lopun elämääsi?" Minulla meni diapam ja imovane sekä efexor 150 mg, mikä oli tarkoitus nostaa vielä aiemman psykiatrin tavoitetasolle 300mg... Päätettiin ajaa alas kaikki kun olin jo räpeltänyt 8 vuotta kaikenlaisten lääkekokeilujen kautta aitoon hulluuteen... sinne jäivät kahdessa viikossa (itse hieman nopeutin tahtia, että päästäisiin asiaankin joskus terapiassa). Nuo sinun esittämäsi tuntemukset väkivallan käytöstä ovat tuttuja ja hyvä, että jonkinlainen sisäinen kontrolli toimi, etten olisi erästäkin päihdeterapeuttia liiskannut... no siitä on jo 12 vuotta ja hyvin on mennyt ilman kainalosauvoja ja olen saanut toimintakyvyn ja oppimiskyvyn takaisin... ja seksikin tulee sitten lopettamisen jälkeen varmasti :)

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen

" Pelkään, että minulle määrätään lisää antipsykottia."

Eihän Efexor mikään antipsykootti ole , joten käytät ilmeisesti muitakin psyykelääkkeitä ja niiden mukana jotain antipsykoottista lääkettä, koska pelkäät, että sinulle määrätään sitä lisää.

Todellakin syytä hakeutua lääkäriin pikaisesti.

Mika Lehtonen

Valtavasti tsemppiä ja hienoa että skrivaat tänne!

Vuosien psykoterapiasta tuttua, mutta ne ovat vain sinun ajatuksiasi, niillä ei ole mitään merkitystä siihen mikä sisimmässäsi olet. Jos olet hyvä pohjimmiltasi, niin tulkoon sekoboltsien ajatukset. Tiedän, ne ovat todella raskaita. Mutta ajoittain ne jättävät rauhaan.

Älä ajattele katkerana mennyttä, se on ikuisesti historiaa. Onneksi olet nyt tuonut asian esille, niin toipuminen voi alkaa. Voimia siihen ja väistyköön pakkoajatukset vähitellen.

Mika Lehtonen

Anna sen verran armoa lekureillekin, että nämä ovat todella vaikeita caseja hoitaa. Tietämystä ei oikein vielä ole, miksi ihmiset saavat psykoosinsa ja miten niitä parhaiten hoidetaan. Voidaan vaan funtsia, että on käynyt aika huono tsägä tuon mielenterveyden kanssa.

Mutta uskon, että mitä enemmän itse tajutaan tilamme niin ajatusten kanssa on helpompaa. Sori huonosti muotoillut tekstit, liian myöhä, liikaa kemikaaleja.

Käyttäjän ToivoRissanen kuva
Toivo Tapio Rissanen

Minullakaan ei tosiaan ole selvää mielipidettä, miten psykooseja tulisi hoitaa. Itsehän sain ensimmäisen psykoosin v 2012. Keskustelu aiheen tiimoilta ulkomailla on kuulemma vilkasta.

Käyttäjän OksanenIlona kuva
Ilona Oksanen

Keskustele: Masennuslääkkeet - helpotus vai vitsaus?
Masennuslääkkeiden käyttö on Suomessa yli kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa. Psykiatriseen hoitoon pääsy on vaikeaa, ja hoito korvataan usein masennuslääkkeillä. Millaisia kokemuksia sinulla on masennuslääkityksestä?

Lääkintöneuvos, psykiatri, emeritusylilääkäri Tapani Sipilä varoittaa masennuslääkkeiden mahdollisista vaarallisista sivuvaikutuksista. Hänen mukaansa mielialalääkkeiden syönnin sivuvaikutuksena itsemurhakäyttäytyminen voi lisääntyä, samoin aggressiivisuus. Potilaalla voi myös ilmetä uppiniskaista ja vastahakoista käytöstä.

Suurin osa mielialalääkkeistä on serotoniinin vahvistajia, niin sanottuja SSRI-lääkkeitä, joiden sivuvaikutuksista varoitetaan lääkeoppaissa. 10 000 alle 19-vuotiaista ja yli 20 000 20-24-vuotiasta syö SSRI-lääkkeitä. Lääkintöneuvos Tapani Sipilän mielestä kyse on jo medikalisaatiosta.

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin nuorisopsykiatrian professorin Mauri Marttusen mukaan nuorten psykiatriseen hoitoon pääsy voi kestää viikkoja, jopa kuukausia. Marttusen mielestä lievään masennukseen ei pitäisi määrätä lääkkeitä, eikä lääkehoitoa saavia nuoria tulisi jättää yksin.

Fimean, Suomen lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksen mielestä SSRI-lääkkeistä on riittävät varoitukset lääkepakkauksissa eikä mitään hälyttävää ole havaittu.

Tuohon pitää huomauttaa sen verran,että vasta 2012 saivat koekaniinit,eli lääkkeiden käyttäjät,ehkä mahdollisuuden tuoda esiin omat kokemuksensa ja haittavaikutukset ilmoittaa.Lääkärit ja muu henkilökunta kun on ollut se ainoa taho,joka on "asiantuntijana"raportoinut ainoastaan.Eli sos-ja terveydenhoidon tavan mukaisesti,kokemusasiantuntijoina ulkopuoliset,eivät ne joita asia koskee.
Kyllä he jotka lääkkeitä syövät/syötetään,tietävät oireensa paremmin.

Miten vaikeaa psykiatriseen hoitoon pääsy Suomessa on? Oletko saanut apua, jos sitä olet hakenut? Millaisia sivuvaikutuksia masennuslääkkeet ovat sinulle aiheuttaneet?

Suomessa ei saakkaan puhua lääkehaitoista,koska bisnes.HUOSTABISNES,joka on kasvanut lasten psykiatrisilla osastoilla,joita osteli mm.yksityinen kun buumi huostabisneksessä levisi.Lasten ja nuorten itsemurhista,ja siitä kuinka laitoksissa syötettävät lääkkeet ovat niitäkin aiheuttaneet,pitääkin saada todelliset luvut.Kun soosut diagnosoivat lapsia ja psykiatrit sen pohjalta kirjoittavat mömmöjään.Aivot kehittyvät 25v. asti,ja joku hullu kirjoittaa alle kouluikäiselle lapsille lääkkeitä, mielenterveydenlääkkeitä!

Kun tiedetään että lapsia huostataan vailla perusteita,lääkitystä siis koti ikävään,ja oireisiin jotka johtuvat vapaudenriistosta.Huostat lapsen sairauden takia myös ovat yleisiä,eli lapsille mömmöjä,ja sairaus jää hoitamatta.

Kaikilla lääkkeillä on sivuvaikutuksia,Suomessa on vasta viime aikoina alettu edes vähän ottamaan niitä esiin.Yleensä on kuitenkin se hiljaisuus,ja lekurit sanovatkin usein "että ei kannata lukea haittavaikutuksista,jää lääkkeet syömättä"tyyliillä,varsinkin vanhuksille ja näille mömmöjen syöjille.UUsi tapa väistää ongelma,ja saada mömmöt suusta alas.

Suomi on saanut pyyhkeitä myös pakkohoitopotilaiden ja ylipäätään mielenterveyspotilaiden oikeuksien rikkomisesta.Lapsille ei kuulu rankat lääkitykset,varsinkaan joidenkin bisneslekurien ja sossujen diagnoosien pohjalta tehtynä.Murrosikä ei ole sairaus.

Käyttäjän OksanenIlona kuva
Ilona Oksanen

SSRI lääkkeet on ihan eri juttuja ja paha vitsaus. Ne on jopa koukuttavampia kuin "huumeet". Ja eräissä mm.venlafaxissa on vaaralliset vieroitusoireet.

Jos vaan pystyy ihminen olemaan ilman näitä, niin hyvä. Niiden teho on todettu kyseenalaiseksi ja esim. eräissä lääkkeissä on suuri "itsetuhoisuuden" tms. riski. Vrt. Jokelan koulusurmaaja.

Kannattaisi tutkia lääketeollisuuden motiiveja ja lobbausta ns. masentuneisuuden hoidossa ja sen määrittelemisessä sairaudeksi.

Siinä kun on isoja mustia aukkoja esim. USA:ssa lääketehtaat sopii potilaiden kanssa oikeusjuttuja, joissa on todettu sydänvaurioita, aivovaurioita jne. etteivät ne menisi oikeuteen ja julkisuuteen asti. Korvauksia on suhteellisen helppo maksaa, koska masennuslääkkeiden tuomat voitot liikkuvat vuositasolla 40-60 miljardin dollarin luokassa.

http://yle.fi/uutiset/keskustele_masennuslaakkeet_...

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Ilona kirjoitti: "SSRI lääkkeet on ihan eri juttuja ja paha vitsaus. Ne on jopa koukuttavampia kuin "huumeet". Ja eräissä mm.venlafaxissa on vaaralliset vieroitusoireet."

Tämä on raaka totuus. Kerron, miten eräs ystäväni joutui sen kanssa todella taistelemaan ennen kuin pääsi vapaaksi. Toimin 1970- ja 1980-luvulla Valamon vuokraviljelijänä ja eräänä kesänä pitkäaikainen ystäväni tuli pariksi viikoksi apuun heinä- ja rehuntekoon. Jossain vaiheessa hän kysyi onko tuo munkki Sergei (jo edesmennyt Veli-Pekka Leimu) todella lääkäri. Sanoin, että on ja kysyin miksi. Hän sanoi, että kohta lääke loppuu ja hänen pitää saada siihen jatkoreseptia, aivan ehdottomasti muuten käy huonosti. Soitin Sergeille ja hän kertoi, että sopii tulla. Kun ystäväni sieltä palasi hän oli syvästi järkyttynyt: lääkäri Sergei oli ihmettelyt miksi mies syö Temestaa ja vieläpä näin isona annoksena. Muistan vieläkin tarkkaan ystäväni kertomuksen siitä, mitä Sergei oli hänelle sanonut: "Kirjoitan sinulle nyt hieman pienemmän annoksen, mutta yritä päästä, hyvä mies, mahdollisimman nopeasti tuosta eroon. Lähde vaikka Lappiin huutamaan tuntureilla tai ota suuri kasa puuta kirveellä halkaistavaksi, että pääset vierotusoireista eroon".

Näin tapahtui 1980-luvun alussa ja mies pääsi takaisin vapauteen tuskallisen vieroituksen jälkeen. Kun kysyin miten hän oli jäänyt tuollaiseen koukuun hän kertoi, että jossain vaiheessa oli tuntenut hieman ahdistusta ja että eräs terveyskeskuslääkäri oli kirjoittanut (5 minuutin keskustelun jälkeen!) hänelle tuon reseptin...

Jo silloin porukassa pohdittiin, että nuo vahvat vieroitusoireet voisivat olla tahallisiakin tai vähintään lääketeollisuuden toivomia..

Käyttäjän perttilaine kuva
Pertti Laine

Erikoista, jos kyseessä on todella ollut SSRI lääke, koska ensimmäinen sellainen tuli markkinoille vasta 1982,tsimelidiini, jonka myyntilupa peruttiin jo vuoden kuluttua vaarallisten sivuvaikutusten vuoksi. Suomessa ne yleistyivät käyttöön vasta -90 luvulla.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Temesta on ollut käytössä jo pitkään ja jo vuonna 1980 julkaistiin tutkimus sen suuresta riippuvuusriskistä:

Kemper N; Poser W, Poser S. (December 5, 1980). "[Benzodiazepine dependence: addiction potential of the benzodiazepines is greater than previously assumed (author's transl)]". Deutsche medizinische Wochenschrift (1980).

http://fi.wikipedia.org/wiki/Bentsodiatsepiinit

Käyttäjän perttilaine kuva
Pertti Laine Vastaus kommenttiin #18

Kyllä, ja se ei ole SSRI lääke. Näillä nk. rauhoittavilla l. huumaavilla lääkkeillä on tunnetusti suuri riippuvuusriski.

Käyttäjän jussikeskinen kuva
Jussi Keskinen

Temesta on bentsodiatsepiini ja aivan eriryhmän lääke kuin mielialalääkkeet SSRI ja SRNI. Kun Temesta tuli markkinoille sitä mainostettiin anksiolyyyttinä ( rauhoittavana lääkkeenä ) johon ei synny riippuvuutta. Toisin kävi.

Sinänsä bentsodiatsepiinit ovat tehokkaita ja halpoja lääkkeitä, joita olisi syytä määrätä aina alkuun SSRI ja SRNI lääkkeen kanssa, koska nämä mielialalääkkeet pahentavat ahdistusta ja lisäävät paniikki- ja itsemurhataipumusta.

Mikäli ahdistuslääke pysyy kohtuullisena sen kanssa voi elää aivan normaalia elämää. On toki luontaisakin hoitoja ahdistukseen ( GABA, HTP5, Valeriaana, etc. ) mutta pahaan paniikkiin ei oikein pure kuin joku bentzo ja terapiasuhde.

Terapia ei ole mikään autuaaksi tekevä automaatti mutta voi avata asiakasta huomaamaan ahdistuksen ja paniikin syyn. Paniikkihäiriön paras lääke on kestää kohtauksen yli, koska siihen ei kuole ja, jos tulee "hulluksi" so what. Tämä on todella voimakkain keino.

Lääkärit on maasutettu määräämään kalliita mielialalääkkeitä ja peloteltu bentzojen vaarallisuudella. Tässä toiminnassa on mukana koko päihdepuoli.

Itse käytin pitkän aikaa anksiolyyttejä suht pienellä annoksella. Halusin lopettaa ja siitä se helvetti aukesi. kukaan - ei siis kukaan lähtenyt auttamaan minua purussa. Kaikkea mahdollista mielialalääkettä tarjottiin ja mikään ei sopinut alkuunkaan. yksi tarjotuimmista on ketiapiini joka ei todellakaan ole rauhoittava vaan skitsofreniaan tarkoitettu lääke, joka tuhoaa tavallisen ihmisen unikeskuksen lopullisesti.Vaikutus perustuu antihistamiinivaikutukseen pienillä annoksilla mutta sillä ei ole mitään tekemistä rauhoittavan - anksiolyytin kanssa, kuten ei Atarax nimisellä vanhalla antihistamiinilla.

Lopetin siis seinään, koska tässä maassa apua ei vain saa, ei ole tietoa ei taitoa. Minulla on mutta ei ole töitä. Minun tietotaidolla voisin auttaa irti monesta riippuvuudesta mutta ei ole tarvetta, koska sijoittajien pitää kääriä rahaa.

Yhden neuvon annan - lopeta hitaasti, varaa aikaa mahdollisimman paljon, jos olet käyttänyt pidempään ja muista, että kaikki olot johtuvat lääkkeestä, olivatpa ne mitä tahansa. Varaudu vähintään vuoteen tai kahteen.

Seksi alkaa toimimaan ja elämä alkaa maistumaan. Lopullinen irtipääsy on Luojan käsissä ... älä naura, näin se juna kulkee. Kerro Jumalalle kaikki, ole Hänen ystävänsä. Usko mutta älä ole uskonnollinen, mitään rituaaleja ei tarvita vaan avoin suhde. Pimeää ei voi poistaa pimeydellä, kuten hölmöläiset yrittivät.

Kiitos kirjoituksesta alkuperäiselle kirjoittajalle ja Jumalan siunausta, sinä toivut.

Olisi tuhat tarinaa ja tapausta mutta eiköhän tämä ole tässä. Amen

Käyttäjän MarkkuPerttula kuva
Markku Perttula

Toivolta rohkea ja tärkeä kirjoitus. Jaksamista.

Käyttäjän vesaluoma70 kuva
Vesa Luoma

Voimia, jaksamista ja siunausta Toivo.
Itselläni on ollut saman tyyppisiä kokemuksia,ei ole tarvetta tässä kertoa tarkemmin.
Voin sanoa vain omasta kokemuksesta(en halua neuvoa ketään), että psygiatria ei auttanut minua vapautumaan näistä. Sielunhoito ja rukous on auttanut minua. Venlafaxinin ajoin loppuun noin kahdessa vuodessa. Sielunhoidossa on aluksi alkurukous ja sitten keskustellaan pienryhmissä ja lopuksi loppurukous, jolloin asia jää Jumalan hoidettavaksi, kun taas psykologiassa asia jää roikkumaan ilmaan hengen maailmassa. Itselläni toimii sielunhoito, kiitos Herra Jeesus Kristus.
Pelkästään koululääketiede ei auta näissä asioissa. Psygiatria on huuhaata>luokittelee ihmisien normaalit kasvukivut vain synnillisesti eri tauti luokkiin> psygiatria syyllistää ihmisen. Ihan normaaleja tunnetiloja lääkitään tunnottomaksi.

Käyttäjän AkuKopakkala kuva
Aku Kopakkala

Suuri kiitos rohkeasta jutusta!

Venlafaksiinin eli efexorin virallisesti ilmoitetuista haittavaikutuksista (kuten kaikkien lääkkeiden) löytää tietoa rxisk,org sivuilta

Kun laittaa efexorin saa mm. 50 murhaa. Kyseessä on virallinen tilasto.

https://www.rxisk.org/Research/DrugInformation.aspx?DrugID=3181&ProductDrugID=-20738&AllDrugs=-20738|Efexor&ProductName=Efexor&SpecialtyFilter=4 sivuilta.

Tiedätkö että näiden käyttö pitäisi lopettaa hyvin hitaasti. Hyvin hitaasti. Kuukausien ja vuosien kuluessa. Minimaalisin askelin. Luetko englantia? Voisin lähettää sinulle jonkin kirjan. Onko sinulla ketään joka osaa neuvoa lopettamista?

Kiitos Toivo.

Käyttäjän ToivoRissanen kuva
Toivo Tapio Rissanen

Sain ohjeen vaihtaa Efexor mirtatsapiiniin. En tiedä siitä aineesta mitään. Hidasta lopetusta ei neuvottu tekemään vaan lääkkeitä ohjeistettiin syömään viikko samaan aikaan.

Anne Saarinen

Surkealta kuullostaa, mutta tutulta.

Jos yksin olet lääkitystäsi purkamassa, niin tee se todella varovaisesti. Puolisen vuotta siihen ehkä menee (itselläni ainakin, järjettömän pitkän käytön jälkeen), jos et halua helkutillisiä aivo-ongelmia.

Sivuoireet ja haittavaikutukset katoavat sitten aikanaan. Itselläni ainakin olo on kohentunut ilman lääkkeitä (SSRI & SNRI). Joitain nämä aineet kuitenkin auttavat, sitä en kiellä.

Ja mulla ainaskin olo on parempi ilma huuhaata, joksi en mitenkään kykene lääketiedettä nimittelemään.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Olin vuosia sitten ystäväni seurassa lääkärin vastaanotolla. Yleislääkäri ei uskonut ystäväni kertomusta hänelle sattuneista tapahtumista. Tiesin tapahtumat todeksi ja vahvistin, että hän puhuu asiaa. Syynä siihen, että lääkäri ei uskonut potilasta oli varmasti hänen skitsofrenia diagnoosinsa. En voinut ymmärtää lääkärin suhtautumista enkä ymmärrä vieläkään. Potilas oli fiksu ja ihan asiallinen, mutta poltinmerkki lyöty häneen. Ei näin ihmisiä saa kohdella.

Kohdallasi vaikuttaa olevan aivan saman tyyppistä suhtausumista. Ilmeisesti lääkärit kokevat psyykkisen sairauden diagnoosin omaavat pelkiksi toiseuden haltioiksi ei enää ajatteleviksi ihmisiksi. Lääkärikoulutusta tältä osin olisi syytä kehittää ja auttaa kohaamaan psyykkisen sairauden saaneitakin ihmisinä.

Mimosa Järvenkylä

http://www.fimea.fi/download/16911_lomakkeet_LL720... fimea tarvitsee myös potilaiden itsensä tekemiä haittavaikutusilmoituksia.

Sanna Mikkola

Siitäkin olisi mielestäni syytä puhua, että masentuneiden on käsittääkseni pakko aloittaa lääkitys, mikäli haluaa saada kelan sairauspäivärahaa ja tukea terapiaan. Kertokaa te lisää jotka tiedätte faktat.

Käyttäjän ToivoRissanen kuva
Toivo Tapio Rissanen

Käypä hoito -suosituksissahan suositellaan sekä lääkkeitä että terapiaa yhdessä lukuunottamatta pahinta masennuksen muotoa.

Salli Saimovaara

Itse olen pari kertaa lopettanut venlaflaxin seinään itsekseni ja se oli virhe! Pyörrytti, oksentelin töissä, mitä nyt pystyin olemaan, sähköiskuja ja olo oli niin paha että oli pakko nöyrtyä ja jatkaa lääkitystä. Nyt hetki sitten lopetin lääkärin avustuksella, kun vihdoinkin 7v syömisen jälkeen joku uskoi, etten ole hyötynyt koko lääkkeestä.

Olin siis itse tätä mieltä, mutta kaikki (lääkärit, psykologit, hoitajat) sanoivat vaan, että "se nyt kun on todistettu auttavan --". Siis mitä?! Jos menet ostamaan kenkiä ja sanot myyjälle, että kengät on pienet niin ei myyjä sano, että ne on oikean kokoset ja sun on nyt ostettava ne. Miksei itse lääkkeen syöjiä uskota! Tämä asia aiheuttaa suorastaan raivoa mussa.

Mutta pääsin siis eroon tästä myrkystä vähentämällä pikku hiljaa. Toki vierotusoireita oli, mutta ne pystyi sietämään. Nyt tosin taas uudessa lääkerumbassa. Olin laiskuuttani syömättä pari päivää ja töissä lähti näkö ja oksenin kotimatkalla. Tää on sitä hyvinvointia varmaan nyt sitten :)

Ja nuo väkivalta-ajatukset! Olen vuosien saatossa miettinyt usein, että ajatteleeko kaikki ihmiset näin sairaita asioita... Mutta ehkä se nyt ei olekaan minua, mukava tietää.

Käyttäjän ToivoRissanen kuva
Toivo Tapio Rissanen

Aivan.

"Mutta ehkä se nyt ei olekaan minua, mukava tietää."

Tosiaankin minullakin avautuivat silmät asian suhteen vasta muutama viikko sitten. Efexor muuttaa persoonaa pirullisen hitaasti.

Lauri Laukkanen

Niille, jotka vähättelevät ongelmaa...
Kannattaa tutustua tähän artikkeliin:

http://www.nybooks.com/articles/archives/2009/jan/...

Eli jäljet johtavat, niinkuin niin valitettavan usein, jättimäisiin amerikkalaisiin yhtiöihin ja niiden rahoittamaan laajamittaiseen korruptioon.

On erittäin ikävää kuinka vähän Suomessa ymmärretään tämänkaltaista institutionaalista korruptiota - Länttä kohtaan ollaan lähes äärettömän sinisilmäisiä ja lukemattoman monet joutuvat uhriksi.

Olen itse sivusta seurannut paria psykiatrista tapausta omassa elämässäni läheltä ja ikävä on ollut katsoa, miten terapiaa ei ole käytännössä juuri tarjottu lainkaan, vaan mallina on ollut tämä >kassan kautta lääkkeet naamaan ja kotiin>

Suomessakin lääkeyhtiöiden edustajat tarjoavat lääkäreille ties mitä ryyppyiltoja ja lomamatkoja. Tämä on ainakin ollut ihan standardi, kyseenalaistamaton käytäntö, eikä sitä ole juurikaan paheksuttu, ollut ilmeisesti turhan harvojen tiedossa.

Korruptio kun yleensä näyttää viattomalta ja asiaan kuuluvalta.
"Jos muutkin niin tottakai minäkin"

Itselleen koituvissa, ikäänkuin virkaan/positioon nähtävissä eduissa, kun on miltei kenen tahansa yksilön vaikea nähdä mitään väärää. Kukapa nyt ei olisi joskus syyllistynyt siihen? Sinänsä inhimillistä ja harmitonta pienessä skaalassa, mutta makrotasolla maailman mittakaavassa johtaa tämmöisiin käsittämättömiin ilmiöihin, joissa ei enää ihmisen hoitaminen paljoa paina vaakakupissa isojen teollisuudenalojen kassavirran tiellä.

Megayhtiötkin loppujen lopuksi koostuvat vain ihmisistä - Sinisilmäisyyttä, hiljaista hyväksyntää, tietämättömyyttä, kapeakatseisuutta... Hiljainen hyväksyntä varmaankin se pahin kaikista.

Tähän ei taida muu auttaa, kuin keskustelun herättäminen, josta tässä iso hatunnosto Tapiolle.

Toivon kovasti, että löydät itsellesi kunnollista hoitoa.
Kertaheitolla ei kannata raskaita lääkkeitä vieroittaa kovinkaan usein, sillä saattaa olla liian voimakkaat vaikutukset aivokemialliseen tasapainoon.

Mikäli lääkkeettömänä ei elo ja olo käy ihan täysin mahdottomaksi, on myös mahdollista pyrkiä hakemaan aivokemiallista tasapainoa luonnollisemmin, ts. esim. serotoniinivajeeseen sitä nostavia aktiviteetteja yms.

Psykologisesta näkökulmastahan psyykeongelmiin löytyy usein joku elämäntavallinen epäkohta ja väitän, että paljon harvemmin on kyse ihan oikeasti jostakin aivojen rakenteellisesta/fyysisestä toimintahäiriöstä, kuin mitä nykylääketiede antaa ymmärtää. Nyky-yhteiskunta tarjoaa meille usein rooleja, joita ei monesti ole tehty ihmiselle eliölajina - Meiltä odotetaan ties mitä ja pitkällä aikavälillä tästä syntyy monelle oireita, jotka pikkuhiljaa pahenevat, jotka sitten yritetään hokkuspokkustella kemikaaleilla, jotka vaikuttavat aivojen toimintaan, jotta voisimme taas olla "normaaleja".

Jokainen aidosti täysjärkinen ihminen näkee tässä logiikassa olevan paljonkin mätää. Ongelma taitaa olla siinä, että täysjärkistä ihmisyyttä, varsinkin kaikenmaailman instituutioden palvojissa, taitaa olla huomattavan vähän, sen sijaan sadismia, sosiopatiaa yms. sitäkin enemmän.

Toivoisin kovasti kaikilta niiltä, jotka saavat itsensä hoidettua kuntoon, että eivät jätä asiaa sikseen, vaan että löytävät itsestään rohkeutta ja tarmoa liittää voimiaan yhteen muiden kanssa ja haastavan alalla toimivia, sekä mediaa keskusteluun ja kertomaan tarinoitaan julkisuudessa.

Tämä kun taitaa olla se ainut lääke korruptioon, yleiseen vähättelevään ymmärtämättömyyteen ja siihen hiljaiseen hyväksyntään. Asiasta on keskusteltava avoimesti riittävän usein ja riittävän monta kertaa.

Mainostajien kikka on toisto, toisto ja toisto - Silloin siitä tulee "totta". Aika iskeä takaisin samalla mitalla.

Kiitos Tapio arvokkaasta kirjoituksestasi ja paljon voimia paranemiseen!

Käyttäjän ToivoRissanen kuva
Toivo Tapio Rissanen

"Psykologisesta näkökulmastahan psyykeongelmiin löytyy usein joku elämäntavallinen epäkohta ja väitän, että paljon harvemmin on kyse ihan oikeasti jostakin aivojen rakenteellisesta/fyysisestä toimintahäiriöstä, kuin mitä nykylääketiede antaa ymmärtää. "

Tähän olen itsekin päätynyt. Nykytilanteessa kyse on biologisen psykiatrian voittokulusta. Kirjastossa on vanha kirja nimeltään Sosiaalipsykiatria. En ole lukenut sitä - vain silmäillyt. Se on kirjoitettu maamme oloja varten juuri biologisen psykiatrian voiton aattona pari-kolmekymmentä vuotta sitten. Valitettavasti sosiaalinen ja yhteisöllinen näkökulma on hautautunut diagnoosien mukaisen lääkinnän alle.

Zhi Hu

Hyviä huomoita. Kannattaa lukea myös tutkittua tietoa, kuten http://www.sitruunakustannus.fi/peter-c-goslashtzs...

"Professori Peter C. Gøtzsche paljastaa kirjassaan Tappavat lääkkeet ja järjestäytynyt rikollisuus lääketeollisuuden korruptoituneisuuden "

"Reseptilääkkeet aiheuttavat länsimaissa kolmanneksi eniten kuolemia sydänsairauksien ja syövän jälkeen. Lääkkeet aiheuttavat lisäksi vuosittain miljoonille ihmisille vakavia invalidisoivia haittoja."

Masennuslääkkeitäkin on käsitelty laajasti puolueettomiin tutkimuksiin vedoten.

Käyttäjän ToivoRissanen kuva
Toivo Tapio Rissanen

Tuon kirjan aion joskus lukea.

Lumira Lumus

Todella surullista luettavaa ja otan osaa. Tosiasiaa kirjoitat ja paljon olet joutunut kärsimään ja ostoskorisi ovat ahneet myyjät täyttäneet. Valitettavasti lääkkeiltä ja myytäviltä diagnooseilta puuttuu kuluttajalakien mukainen vastuu tuoteturvallisuudesta ja korvausvastuu terveyden vahingoittamisesta ja kuoleman aiheutamisesta.
Mikäli terveydenhuollossakin sovellettaisiin kuluttajan lakia ja tuoteturvallisuus asetuksia, niin sinulle myydyt tuotteet poistettaisiin markkinoilta ja terveydenhuollosta yleisestä käytöstä.
Nyt suunnitellaan ja tuotetaan yhä lisää diagnoosituotteita markkinoille.
Kun sinulla on inhimillisiä tunteita, niin sinulle myydään fobiaa tai joku tunnehäiriö/sairaus ja siihen huumeet
Lääketeollisuus koukuttaa alan oopetuksen tutkimuksen ja hoidon, se on miljardibisnes. Vammauttaa ja tappaa vielä paljon enemmän kuin jotkut näiden huumeiden vallassa elävät pystyvät koskaan tappamaan.

Suomessa on laki ihmisen itsemääräämisoikeudesta. Ihmistä tulee hoitaa yhteistyössä hänen kanssaan ja ihmisen ei tarvitse hyväksyä ns. käypähoitosuosituksien muukaan tarjottua hoitoa. Ihmisellä on lain turvaama vapaus valita. Asiakas itse saa päättää, ihmistä ei saa pakottaa hoitoon, joka on hänelle vahingollista. Usean lääkärin on vaikea hyväksyä ja kunnioittaa näitä asetuksia. Joskus joutuu etsimään lääkäriä joka huomioi asiasi. Mutta kannataa päättää itse, koska itse joudut vastuuseen haitoista. Julkisessa terveydenhuollossa esiinnytään virheettöminä asiantuntijoina, tyrmätään esitykset lääkkeen haitoista ja psyykelääketapauksissa on helppo syyttää haittoja sairauden aiheuttamiksi, eikä lääkkeiden.
Ei ole sairasta lopettaa haitallisten ja vaarallisten lääkkeiden käyttö. Se on oikeata vastuuta omasta terveydestä. Ihmisellä on oikeus suojata terveyttään, ihminen omistaa itse itsensä, jokainen elämä on liian arvokas tuhlattavaksi vittämällä se huumehöyryissä. Jos lääkkeen myyjä kertoisi haitat, niin kukaan ei ostaisi. Moni on myynyt lääkkeet ja sitten toteaa ettei tiennyt haitoista. Lääkeselostuksessa on jotakin haittoja, mutta pahimmat haitat jää usein julkaisematta.
Asiantuntijan pitää taata hoitonsa turvallisuus, mutta näin ei tapahdu.

Toivon voimia ponnistella irti elämää haittaavista lääkehuumeista!

Käyttäjän ToivoRissanen kuva
Toivo Tapio Rissanen

"Ihmistä tulee hoitaa yhteistyössä hänen kanssaan ja ihmisen ei tarvitse hyväksyä ns. käypähoitosuosituksien muukaan tarjottua hoitoa. "

Yhteistyö toimii psykiatrian poliklinikan kanssa siinä mielessä, että ovat valmiita vaihtamaan lääkkeen, mikäli kovasti jaksaa asiastaan valittaa, ja mikäli sivuvaikutukset löytyvät luettelosta.

Kun sanoin ohimennen kerran, että haaveenani on lääkkeetön elämä, sain tyrmäävän vastauksen. Eli jossain määrin saan vaikuttaa lääkitykseeni, mutta lääkkeettömyyttä ei minulle sallita. Tämä nyt vain on sitä psykoosin hoitoa. Lääkärikin sanoi kerran: "tämä on sitten elinikäinen lääkitys." Ensimmäisen ja ainoan psykoosini sain vuonna 2012. En kyllä halua elinikäisesti antidepressantteja ja antipsykootteja syödä, varsinkin kun pääkopan lisäksi sivuvaikutuksia tulee ennen pitkää esim. sydänongelmina, diabeteksena, veritulppina jne. Kaikki dokumentoituja antipsykoottien vaikutuksia.

Teemu Petteri

Mirtatsapiinia kun syö niin ei tosiaan jaksa tappaa kun ei jaksa tehdä mitään muutakaan, näin olen lähipiiristä kuullut. Että oiskohan se sitten sama olo kuin palata tohon 150mg Efexor annostukseen. Itse olen päin vastoin tähän asti sinnitellyt ilman lääkkeitä mutta kelannut että jotain vois olla hyvä alkaa syömään. Kun mitään ei huvita eikä jaksa tehdä ja sit kun ihmisten ilmoille jaksaa lähteä alkaa itkemään kun lukee urheilu-uutisia tai jotain muuta yhtä "normaalia". Yöllä ei saa nukuttua ja aamulla ei herää. Myös toi munan toimimattomuus tai se ettei edes kiinnosta on erään teorian mukaan luonnon itsesuojelua meitä heikkoja yksilöitä vastaan ja sinänsä ihan loogista. Eiköhän kaiken maailman Stubbbeilla, Sarasvuolla ja muilla menestymään syntyneillä ole piippu pystyssä ja ruuti kuumaa.

Zhi Hu

Sen verran voisi olla viisasta opiskella miten ne lääkkeet vaikuttavat ettei sitten tule pahempia vaikutuksia. Huomaan, että yllä on annettu ohjeeksi syödä kahta SSRI (SNRI) lääkettä yhtäaikaa.

Ensinnäkin, SSRI-lääkkeiden perusperiaate on se, että ne pyrkivät nostamaan serotoniini-nimisen välittäjäaineen määrää *kaikkialla kehossa *. Serotoniini (kuten muutkin välittäjäaineet) toimii synapseissa siten, että vesikkeleistä vapautetaan aktiopotentiaalin, eli hermoimpulssin seurauksena serotoniinia (presynapsinen neuroni) ja serotoniinia lukevat reseptorit vastaanottavassa neuronissa (postsynapsinen neuroni) aktivoivat sitten uuden aktiopotentiaalin (hermoimpulssin).

SSRI lääkkeet käytännössä blokkaavat serotoniinia pilkkovan entsyymin toimintaa ja tällä tavoin "lisäävät takaisinottoa" kaikkialla kehossa, ei vain siellä, missä ehkä on ongelmia.

Nyt kun syö sitten kahta eri lääkettä yhtäaikaa, voikin olla aikamoinen ongelma edessä jossain vaiheessa. Reseptorit downshiftaa kaikkialla ja elimistön omat biokemialliset reaktiot hiipuvat. Ihmisestä tulee väkisin lääkkeen orja, koska elimistö ei osaa tuottaa enää itse tarvittavia aineita. Se toki sopii lääketeollisuudelle.

SSRI-lääkkeiden toiminta ei perustu tutkittuun tietoon, sillä hypoteesi siitä, että esimerkiksi masennus olisi aivokemikaalien epätasapainoa ei ole todistettu oikeaksi. Eikä sitä voidakaan, sillä elimistö hakee koko ajan balanssia reseptoreiden määrän, reseptoreiden tyypin (ISPS tai ESPS) ja välityskemikaalien kanssa.

Suosittelen lukemaan Peterin kirjan. Väittäisin, että se avaa monien silmät. Masennus menee ohi itsekseen ajan kanssa, kun vain tekee muutoksia elämäänsä. Suurin masennusta aiheuttava tekijä on stressi. Osalla ihmisistä on genotyyppi, joille riittää yksi vakava stressi laukaisemaan masennukseen johtavat geenit aktiiviseksi. Toiset taas saattavat tarvita useamman stressaavan tilanteen masennuksen aktivoitumiseksi.

Yleisesti voisi sanoa, että masennus on tunnollisten ja empaattisten ihmisten sairaus. Sellaiset ihmiset eivät pärjää tuotannon tehokkuuteen perustuvassa yhteiskunnassa. Empatialla ei siis nosteta BKT:tä, mutta narsismilla kyllä. Tässä mielessä on loogista, miksi viranomaiset, lääkärit jne. kusettavat kansaa, koska lääkitsemällä heitä (suurimmaksi osaksi turhaan) saadaan ihmiset tuottamaan enemmän.

Päivi Kekkonen

Itse olen käyttänyt OLATSABIINI nimistä lääkettä kolme vuotta, lihoin 32 kiloa, en saanut nukuttua öisin. Aivot tuhoutuivat tunnemaailmanosalta osittain. jossakin vaiheessa kun olisi ollut tarvetta itkeä itku ei tullut kyyneleinä ulos vaan jouduin käyttämään kroonikkovaippoja kun oli kova itkun tarve. Ja tämä on ihan totta. Kirkasneste tuli ulos emättimen kautta. En tiedä onko aivojen tunnemaailma mahdollista palautua ennalleen koskaan. Yksi lääkäri oli sitä mieltä ettei kyseistä lääkettä tulisi enää kenellekkään määrätä. Ja minun kohdalla hän laittoi kiellon päälle kyseisestä lääkkeestä. Olin sängynpohjalla toimintakyvyttömänä kolme vuotta, ajan jonka jouduin muiden painostuksesta syömään lääkettä.

Zhi Hu
Zhi Hu

Tässä lisää tietoa lääkeaineestasi http://fi.wikipedia.org/wiki/Olantsapiini

Painonnousu on selvä haitta "Olantsapiinin haittavaikutuksiin kuuluu painonnousu, veren rasva-arvojen kohoaminen ja erityisesti vieroituksen yhteydessä pahoinvointi"

Tässäkin tapauksessa valmistaja maksoi mielellään ihmiskokeen sakkomaksut kun sai lisää markkinaa lääkkeelle "Valmistaja oli kuitenkin markkinoinut tuotettaan (Zyprexa) ilman lääkeviraston hyväksyntää Yhdysvalloissa muistisairaitten ikäihmisten hoitoindikaationa ja joutui tästä syystä suorittamaan erinäisiä mittavia korvauksia"

"Lääke vaikuttaa useisiin kemiallisiin reseptoreihin eli sillä on ns. laajakirjoinen affiniteetti."

Affiniteetti tarkoittaa hakuisuutta, eli hakeutuu reseptoreihin.

"Monien muiden antipsykoottisten lääkkeiden tavoin olantsapiinin pitkäaikainen käyttö on yhdistetty keskushermoston solukuolemiin ja muihin aivovaurioihin."

Eli oikeassa olet.

Päivi Kekkonen

nyt on toinen neurolepti, määrättiin vihaisuuteen. Mun saamani opin mukaan vihan purkaminen on ihmisen sisikunnan paranemisprosessiin kuuluva tunne. Eikä minulla viha purkautunut ketään vahingoittavalla tavalla, puhumalla ja kirjoittamalla, mut nekin sairaalassa tulkitaan sairaudeksi, joka on lääkittävä karmealla lääkkeellä psykoosilääkkeellä. Ja en ole ainut jonka vihaa lääkitään siellä sairaalassa psykoosilääkkeellä. Omat lähes 20 vuoden opit ihmisen sisäisestä parantumisesta eivät vaikuta siellä millään tavalla. Missä on ihmisen oikeusturva? Kuka puolustaisi? Sun on vaan syötävä lääkkeitä niinkauan aikaa kun lääkäri on päättänyt ja määrännyt sun syötäväksi, vaikka lääke tekisi sulle pahoja sivuoireita. Lääkkeen käyttöä seurataan sitten verikokein. Mun lääkkeet on määrätty mun persoonallisiin ominaisuuksiin. Toimeliaisuuteni ei ole sairautta jota pitäisi lääkitä. Sairaalareissut joita on 3 ovat sattuneet sisäisenparanemisprosessin keskelle ja silloin tulee monenlaisia tunteita. Viimeisellä keikalla kerroin tunteettomasti väkivallantekoja joita olen joutunut elämäni aikana kokemaan ja kertomukseni aikana kroonikkovaippa tuli täyteen kirkasta hyvänhajuista nestettä. Eihän naurussa suin kertovaa uhria tosissaan oteta.

Käyttäjän AkuKopakkala kuva
Aku Kopakkala

Kirjoitin muuten tekstiksi innoittamana blogin, jossa vähän laajemmin aiheesta. Olen kirjoittanut myös SSRI riippuvuudesta.

http://akukopakkala.fi/masennuslaakitys-ja-vakivalta/

Jonna Turkka

Olet ihanan rohkea, kun puhut avoimesti näistä asioista! :) Parhautta!

Miten muuten meni tapaaminen?

Käyttäjän ToivoRissanen kuva
Toivo Tapio Rissanen

Tapaamisia on ollut lyhyen ajan sisällä kaksi. Hyvin ovat menneet.

Iiris Puhakka

Auttaisiko, jos printtaisit vaikka tuon kirjoittamasi artikkelin tai osan siitä (tai kopioit käsin paperilapulle) ja menet se paperi kourassa vastaanotolle ja annat lääkärille/hoitajalle, jotka tiimiin kuuluvat, jotta lukevat varmasti?

Yhteydenotto osastolle ei mielestäni takaa sitä, että viestiä välitettäisiin juurikin sinua hoitaneelle taholle.

Käyttäjän ToivoRissanen kuva
Toivo Tapio Rissanen

Olen saanut ääneni kuuluviin muutenkin. Kiitos ideasta kuitenkin.

Käyttäjän ToivoRissanen kuva
Toivo Tapio Rissanen

Tänään on kolmas päivä ilman Efexoria (venlafaksiinia). Mirtatsapiinia menee kokonainen tabletti sen tilalla (olisikohan ollut 30 mg) lääkärin määräyksen mukaisesti.

Käyttäjän ToivoRissanen kuva
Toivo Tapio Rissanen

Eilen mietiskelin, mistä joukkomurhafantasiat voisivat pohjimmiltaan johtua. Huipussaan ne olivat vuosina 2010 ja 2011, muistaakseni. 2012:n jälkeen taas niitä ei ole ollut lukuunottamatta lyhyttä jaksoa tänä keväänä. Selvää on, että k.o. lääkitys on ollut voimistamassa niitä ja aiheuttamassa pakkomielteisyyttä kuten myös muutakin levottomuutta jne. On siis menty ojasta allikkoon lääkityksen takia.

1998 pääsin armeijasta. Minua kiusattiin siellä. Oli jopa tönimistä ja väkivallalla uhkailua kuukausien ajan. Kaiken takana olivat omat tupakaverit. Noiden tapahtumien jälkeen elämänhalu on ollut pääsääntöisesti hukassa. Jäin hautomaan asioita yksinäni, mikä sai ongelmat paisumaan vuosien mittaan. Ratkaisin asiat vetäytymällä sosiaalisista ympyröistä 1998 jälkeen aina viime vuoden vaihteeseen 2014/2015 saakka. Se oli toimintatapani. 2001 vuoden paikkeilla oli toki muutamia kavereita, mutta heidänkin seurassa (aiheettomasti) ponnistelin, ettei minun huomattaisi olevan epänormaali, tyhmä tai jopa luultaisi homoksi.

Armeijassa palvelustovereilta sain kuulla yli kuuden kuukauden ajan joka päivä mm:
"Rissanen aina viimeisenä",
"Rissanen on tyhmä",
"Rissanen, oletko saanut pillua?",
"Rissanen ei ole koskaan saanut pillua!",
"Oletko Rissanen homo?",
"Vitun homo Rissanen!",
"Haluan hakata sinut",
"Vittu mä hakkaan sut",
"Mä hajotan sut tulevalla leirillä".

Viimeisenä päivänä vielä pääkiusaaja käski minun painua helvettiin. Sitten vielä kerran (tai useammankin) varuskunnan pesutiloissa kaikki alkoivat nauraa, kun tulin saunaan, enkä heti mahtunut istumaan, kun oli niin täyttä. Huutoa ja naurua oli joka päivä. Minä opin niinä kuukausina, että olen tyhmä ja naurettava ja teen kaiken aina väärin. Ja etten kuulu joukkoon enkä oikeastaan koko yhteiskuntaamme. Ja että parempi olla huomaamaton ja hiljaa kaikkialla mihin joutuu menemään.

Erityisen katkera olen Puolustusvoimille ja Kainuun prikaatille. Niin ikään en ymmärrä, miksi Kainuun prikaatin lääkärien mielestä minun piti suorittaa armeija, vaikka olin ollut kaksi vuotta aiemmin mielisairaalassa ja minulla oli maksimiannos Tolvon-psyykelääkettä. Lääke teki motorisesti hitaaksi ja kömpelöksi, ja vaikeutti vuorovaikutusta tehden puheesta hitaan. Senkin vuoksi jouduin siellä naurunalaiseksi. Väkivaltaisia aikeita ei kuitenkaan Tolvon aiheuttanut.

Joukkomurhasta fantasiointi on ollut minulle... kostosta haaveilua. Sitten kun pääsisin räjäyttämään kokonaisia rakennuksia taivaan tuuliin tai teurastamaan 200 ihmistä käsiaseella, minulle ei kukaan uskaltaisi tulla aukomaan päätään. Siihen loppuisi tyhmäksi, hitaaksi ja homoksi haukkuminen kerta heitolla! Olisin paljon kovempi jätkä kuin muutamaa ihmistä töninyt kiusaajani. Olen nähnyt koko yhteiskunnan vihollisenani näihin päiviin saakka, ja vihannut mielessäni myös ns. viattomia ihmisiä, koska armeijasta jäi tunne, että minua ovat vastassa kymmenet, kymmenet ja taas kymmenet ihmiset sekä yhteiskunnan ylläpitämät laitokset.

-----

Tänä päivänä on onneksi levollinen olo (kolmas päivä Mirtatsapiinin kanssa). Minulla ei ole mitään aseita, aselupaakaan jne. Ei ole aikomusta vahingoittaa ketään. Ei ylikierroksilla käymistä. Ihmiset ovat ystävällisiä ja rauhallisia kaikkialla. Kukaan ei huuda minulle. Mitään ei tarvitse enää pelätä. Kaikki on oikeastaan hyvin.

Käyttäjän vesaluoma70 kuva
Vesa Luoma

Tyhmää tollainen kiusaaminen on ollut, jonka kohteeksi olet joutunut. Siinä sen näkee joukossa tyhmyys tiivistyy ja pelkuruus. Palvelus toverisi olivat pelkureita. Heillä oli itsellään sisäisiä käsittelemättömiä pelkotiloja ja raukkamaisuudessaan kohdistivat ne sinuun.

Itse olen selvinnyt pahemmilta katkeruuden juurilta anteeksiannolla, vaikka se on monesti vaikeaa antaa köpsille anteeksi, mutta sitähän se armahtaminen on.

Itse olen ollut läheisriippuvainen eli en ole osannut käsitellä tunteita ja sen johdosta olen loukkaanunut kaikenmaailman köpsien kommenteista. Ihanne tila olisi se, ettei antaisi vaikuttaa toisten tunteiden omiin tunteisiin, vaan sanoisi toisille, että olette typeryydessänne väärässä.

Käyttäjän ToivoRissanen kuva
Toivo Tapio Rissanen

Joskus minulle saattaa tulla katkeruus uudelleen pintaan. Välillä siis en ajattele menneitä, ja suhtaudun tyynesti kokemiini vääryyksiin. Sitten ne yhtäkkiä ryöpsähtävät esiin. Olen kai huono antamaan anteeksi pysyvästi. Luulin jo päässeeni yli kokemuksistani.

On minullakin ollut tunteiden käsittelyssä vaikeuksia. Vertaistuki auttaa. Yleisestihän ihmiset osoittavat myönteisyyttä ja hyväksyntää toisille, mutta sitten on sitä joukossa tiivistyvää tyhmyyttä... Hyvä ratkaisu on suunnata eteenpäin ainakin välillä.

Käyttäjän RikuSalminen kuva
Riku Salminen

Hei Toivo!

Minulla oli aikoinani myös suuria vaikeuksia SSRI- ja SNRI-lääkkeiden kanssa, kuten myös muiden mielialamyrkkyjen kanssa, joita jouduin syömään. Lopputulos oli joka kerta sama: lääke auttoi ehkä yhteen oireeseen, mutta samanaikaisesti tuli kaksi tai kolme sivuoiretta tilalle ja vointi oli kokonaisuutena entistä huonompi.

Jätin kaikki mielialalääkkeet pois reilu vuosi sitten ja siirryin luontaistuotteisiin, kuten E-epa, Karnosiini ja Berberiini. Vieroitusoireet olivat järkyttävät ja menetin kykyni nukkua. Vuoden ajan käytin nukahtamiseen kahta eri lääkettä, joiden avulla "opettelin" uudestaan nukkumaan ja joita vähennettiin pikkuhiljaa.

Reilu kuukausi sitten sain jätettyä viimeisenkin synteettisen lääkemurusen pois, nyt pystyn nukkumaan taas normaalisti, mieleni on virkeä ja tunnen itseni terveeksi. Suosittelen luontaisia hoitomuotoja kaikille mielenterveysongelmista kärsiville, neuvoja voi kysyä paikallisista luontaistuotekaupoista.

Käyttäjän MikaKinnunen kuva
Mika Kinnunen

Hieno kirjoitus ja totta. Googlaamalla jokainen löytää yhteyksiä näillä lääkkeillä tunteettomilla teoilla, tosin suurimmat huomiot saavat joukkomurhat. Yksilön kärsimys ei kiinnosta lääkäreitä tai hoitajia oikeastaan yhtään. "... tuskin sinä muille mitään teet", on tyypillinen toteamus. Siitä vaan tappamaan itsensä. Suomessa näitä yhteyksiä ei uutisoita, sillä esim. Käypä hoidon lääkäri Jari Isometsä on lääkeyrityksien lobbauksessa jollain tapaa, kuten MOT:n Masentavat lääkeet ohjelma kertoi. Suosittelen sitä lämpimästi. Mitä masennukseen ja näihin lääkkeisiin tulee niin nämä saattavat kohottaa joidenkin mielialaa aluksi, mutta pidemmällä käytöllä lähes kaikille haitat ovat suurempia, kuten kirjoituksessa hyvin kuvataan. Ed.o. Isometsä on muuten kevyesti todennut: "Toisaalta ei näistä mitään haittaakaan ole..." Isometsä on sikäli tärkeä henkilö, koska hän on ylinviranomainen lääkäreiden suosituksissa. https://www.youtube.com/watch?v=btBuaOOB0VI&index=...

Käyttäjän MikaKinnunen kuva
Mika Kinnunen

Hieno kirjoitus, mutta valitettavasti totta. On uskomatonta ja vaarallista, että näitä lääkkeitä suositaan edelleen kuin leipää. Syyllinen on tietenkin lääkärit ja Käypä hoito suosituksineen, mutta onneksi on olemassa niistä linjoista poikkeavia lääkäreitä ja myös psykologeja, joista yksi on kirjoittanut kommenteihinkin. Lääkäri Antti Heikkilän kanssa ihan kaikesta en ole samaa mieltä, mutta hän totesi upeasti kun oli keskustelu masennuslääkkeistä. Hän sanoi: älä luota valkotakkisiin.

Laura Mertanen

Heippa!

Itselläni myös rajuja kokemuksia lääkkeiden kamaluuksista.
Oma lääkkeiden syönti alkoi 16-vuoden iässä, kun kävin fiksuna itseni tuntevana tyttönä hakemassa apua traumaattiseen kokemukseeni, mistä halusin puhua ammattilaisen kanssa ja päästä purkamaan sitä ulkopuoliselle. Pian kuitenkin persoonaani kiinnitettiin huomiota räväkkyyteni vuoksi ja kysymykset menivät joten kuten näin: "Oletko toisinaan hyvin surullinen ja joskus äärimmäisen iloinen" Kyllä, vastasin siihen myöntävästi, koska todella olin näitä tunteita kokenut, olinhan tunneherkkä ihminen. Diagnoosiksi sain kaksisuuntaisenmielialhäiriön, vaikka en kokenut persoonaani mitenkään elämääni haittaavaksi, vain ainoastaan traumaattisia kokemuksiani. Jouduin kuukausia kestäviin lääkekokeiluihin, jotka toisinaan vetivät minut petipotilaaksi ja koulunkäynti kärsi. Kun vihdoin sopiva lääkitys löytyi (vähäisempien selkeiden sivuvaikutusten vuoksi), aloin syömään neuroleptiä isolla annoksella. Pikkuhiljaa kuitenkin, aivan vaivihkaa, iloisesta ja älykkäästä tytöstä alkoi muuttua ahdistunut ja itse-tuhoinen. Kukaan ei kuitenkaan osannut epäillä lääkettä ja mukaan laitettiin muutama muukin lääke "hillitsemään" oloa. Mitä enemmän lääkkeitä lisättiin, sen sekaisemmaksi olo meni ja sen myötä myös uusia diagnooseja alkoi ilmaantua ilman minkäänlaista testausta, näin vain päätettiin. Lopulta itselläni oli pahimmillaan 9 eri lääkettä, 15 tablettia päivässä ja yksi injektiona päivittäin, joten voi kuvitella kuinka lukossa, ahdistuksen sekainen ja itse-tuhoinen olin. Olin siinä vaiheessa jo lähes nujerrettu ja luulin, että paikkani tulee lopunelämää olemaan sairaalassa.

Noin kuusi vuotta siinä meni, suuressa myllerryksessä, lääkkeiden ja diagnoosien kanssa pelatessa ja useissa paikoissa nostettiin kädet pystyyn suhteeni, olin monen mielestä toivoton tapaus, johon ei mikään keino enää auttanut. Itsetuntoni oli myös totaalisen romuna, enkä enää osannut mieltää itseäni todelliseksi ihmiseksi, persoonaksi, olin kasa lääkkeitä, oikea ihmismössö. Jostain kuitenkin tuon kuuden vuoden jälkeen, sisäinen vahva ja fiksu tyttö heräsi ja aloin todella miettiä, jospa ongelmat johtuivatkin vain lääkkeistä. Tätä olin epäillyt jo vuosia, mutta se aina nitistettiin ja minulle sanottiin, että kuolen jos lopetan lääkkeeni. Hoitosysteemin voima oli niin vahva, että oli vaikea lähteä tappelemaan vastaankaan. Jotenkin sain kuitenkin voimaa ja ilmoitin lopettavani joka ikisen lääkkeeni. Kai lääkäri oli vain todella kyllästynyt tilanteeseeni, mutta hän laski jokaisen lääkkeeni kolmessa päivässä. Vieroitusoireet kestivät yli 2 viikkoa ja niiden aikana olin toimintakyvytön, että en edes kyennyt suoriutumaan tavallisista asioista, silmiäni veti ylöspäin ja aivot olivat jäässä. Meinasin monta kertaa luovuttaa, mutta päätin kuitenkin taistella loppuun asti, minulla ei kuitenkaan siinä vaiheessa ollut enää mitään menetettävää. Vieroitusoireiden jälkeen elämä auvautui ihan uudella tavalla. Sisällä vellonut tuntematon jatkuva ahdistus katosi ja tilalle tuli jatkuvaa ilon ja onnellisuuden tunnetta. Aloin laihtua kertyneestä ylimääräisestä 40 kilosta ja näkö palautui vuosien sumeudesta niin, etten enää tarvinnut silmälaseja. Aistit tarkentuivat ja puoli vuotta olin jatkuvassa euforiassa vuosien dopamiinireseptoreiden salpaamisen loppumisen vuoksi.

Valtavaa taistelua se oli koko hoitosysteemiä vastaan, kun joutui todistamaan, että lääkkeet aiheuttavatkin ongelmat ja niiden lopettamisella on suuri vaikutus koko hyvinvointiin. Kolme vuotta on kulunut lääkkeiden lopettamisesta ja aivot alkavat pikkuhiljaa olla palautuneet entiselleen ja pitkän taistelun ja työnteon jälkeen pääsin takaisin kiinni yhteiskuntaan ja sain takaisin persoonani, joka on edelleen tunneherkkä ja räiskyvä, aiheuttamatta kuitenkaan ongelmia. Paljon joutui myös käsittelemään vihan ja katkeruuden tunteita, mitä tämän heräämisen jälkeen koko hoitojärjestelmää ja lääkkeitä kohtaan tuli, mutta niistäkin onneksi päässyt jo yli. Nykyään haluan vaan oman kokemuksen kautta puhua siitä, kuinka paljon paremmin asiat ovat ilman lääkityksiä ja kuinka pitäisi panostaa enemmän kuuntelemaan asiakkaan/potilaan toiveita ja tarpeita, kun kysymys on kuitenkin heidän elämästään. Ja haluan sanoa sen, että jokainen pääsee irti lääkkeistä, kun vaan jaksaa tehdä tarpeeksi työtä ja taistella sen eteen ja vaihtaa epäymmärtäväinen hoito parempaan tuomalla jyrkästi esiin sen mitä itse todella tarvitsee. Vaikeaa se tottavie on ja itsellä kävi siinä tuuri, että lopulta lääkäri suostui lääkkeet lopettamaan ja sain sairaalassa kokea vieroitusoireeni, joiden kanssa en olisi pystynyt hetkeen huolehtimaan itsestäni. Haluan olla innoittajana sille, että jokainen pystyy pääsemään eroon haittaavista lääkkeistä ja kääntää elämän suunnan kokonaan ympäri.

Tsemppiä sulle, tiedän mitä tuo kaikki on, mutta siitä on mahdollisuus päästä eroon!

Toimituksen poiminnat